Valencia 2017

PIRA-matka järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti keväällä. Oikeastaan tämä olikin vuoden 2017 syksyn matka, joka siirtyi Espanjassa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen poistettujen vuorolentojen vuoksi. Matkaan päästiin kuitenkin lopulta 9.-12.3. ja matkakohteena oli Valencia. Matkan siirtyminen alkuperäisestä ajankohdasta taisi jonkin verran karsia osallistujia, mutta kuitenkin 17 matkaajaa lähti mukaan.

Omatoimisen Helsinkiin lentoasemalle kulkeutumisen jälkeen pääsimme perjantaina 9.3. iltapäivällä Norwegianin siiville ja muutaman tunnin ilmailun jälkeen laskeuduimme Alicanteen. Oppaamme oli kentällä meitä vastassa ja kun ryhmä saatiin kasaan, vaihdoimme kulkuneuvoksi varatun väljän pikkubussin. Alicantea silmäiltiin vain bussin ikkunoista, mutta toki oppaamme kertoi meille paljon alueesta. Matkalla Valenciaan pysähdyimme suomalaistenkin suosimaan Benidormiin ja poikkesimme välipalalla rantabulevardilla. Sillä jaksoimme loput parin tunnin ajomatkasta Valenciaan. Ilta pimeni matkan aikana eikä pysähdys Culleran kaupunkiin tarjonnut juuri muuta kuin mahdollisuuden verrytellä jalkoja joen rannalla. Aikataulusta hieman myöhässä saavuimme sitten Hotel Inglesiin aivan Valencian historialliseen keskustaan.

Nopean majoittautumisen jälkeen perjantain ohjelmaan kuului vielä yhteinen myöhäinen illallinen sisältyen matkan hintaan. Hotellilta käveltiin pienen alkuorientoitumishetken jälkeen muutamien korttelien päähän varattuun Asador de Aranda -ravintolaan. Ennakkoon pääruokalajin valitseminen ei välttämättä ollut vaikeaa, koska ruokalistalla oli vain lammasruokia. Jo tuhdit alkupalat (paikallisia makkaroita, kasviksia ja lihaa) vakuuttivat ja pääruokana tarjottu kivihiiliuunissa paahdettu lampaankoipi lähes pelotti annoskokonsa puolesta. Maku oli kuitenkin erinomainen eikä ahnaalta piralaislaumalta paljon jäänyt raatelematta. Suklaamousse päälle eikä unen saamisessa hotellille palattua ollut ongelmaa.

Lauantaiaamuna oli ohjelmassa kaupunkikierros pikkubussilla. Alkuverryttelynä kävelimme muutamia satoja metrejä tutustumaan suureen ja suosittuun kauppahalliin Mercat Centraliin. Toistasataa vuotta vanhassa upeassa hallissa kaupataan lihaa, mereneläviä, leivonnaisia, viinejä, hedelmiä ja monenlaista muuta useiden satojen myyjien toimesta. Yli 30 metriä korkea keskuskupoli ja paikalliselle rakentamiselle tyypilliset pienipiirteiset keraamiset pinnat jättivät turistit töllistelemään.

Paikalta jatkettiin kierrosta pyörien päällä. Turian puistossa pysähdyttiin useampaankin otteeseen. Puisto on vanhan Turia-joen uoman paikalle rakennettu; jatkuvien tuhoisien tulvien jälkeen jokiuoma päätettiin 1957 siirtää kauemmaksi kaupungin keskustasta ja koko vanha uoma rakentaa pitkäksi puistoksi kaupungin halki. Ensiksi poikettiin katsomassa Alameda Bridgeä ja Alamedan metroasemaa, jotka on suunnitellut Santiago Calatrava. Puiston alueella jatkoimme Gulliverin leikkipuistoon, jossa jättikokoinen Gulliver on lasten ja perheiden suosittu ajanviettopaikka. Edelleen tutustuimme samaan puistoon rakennettuun Musiikkitaloon, jonka laajat lasiseinät avautuvat vaikuttavasti puiston vesialtaille. Keskustelua kirvoitti se, kuinka ’mukavan’ lämmintä mahtaa olla lasiaulassa ollakaan kesäaikaan auringon paistaessa tilaan koko päivän etelän malliin.

Nyt ulkolämpöila vierailumme aikaan ei ollut kuin muutaman asteen yli kahdenkymmenen, mutta kivasti tarkeni ulkona ja sisällä. Seuraavaksi pidimme pidemmän, noin puolentoista tunnin tutustumispysähdyksen Santiago Calatravan ja Felix Candelan suunnittelemaan kokonaisuuteen Turia-puiston tuntumassa. City of Arts and Sciences eli taide- ja tiedekaupunki käsittää useita upeita rakennuksia, jotka ympäristöineen muodostavat henkeäsalpaavan kokonaisuuden. Taidetta kokonaisuudessa edustaa kukin rakennus jo itsesään. Vesialtaiden kokonaan ympäröimä L’Hemisferic sisältää mm. IMAX -elokuvateatterin, planetaarion ja laseriumin. Todella vaikuttavan näköinen, 40 000 m²:n laajuinen interaktiivinen tiedemuseo El Museu de les Ciències Principe Felipe on saanut ulkoasuunsa vaikutteita valaan luurangosta. L’Umbrackle on alueen sisäänkäynniksi suunniteltu avoin rakennelma, jossa on nähtävillä mm. Valencian alueen kotoperäisiä kasveja. L’Oceanogràfic on valtava merentutkimuspuisto akvaarioineen, jossa jo yksistään saisi pari päivää kulumaan yli 500 vesieläinlajin parissa. Edelleen alueella on hyvin futuristinen oopperatalo ja esittävän taiteen keskus El Palau de les Arts Reina Sofia sekä El Pont de l’Assut de l’Or, Turia-joen vanhan jokiuoman ylittävä vinoköysisilta, joka on myös kaupungin korkeimmalle kohoava rakennelma (125 m). Vielä kun mainitaan l’Agora, katettu aukio konsertteja ja muita massatapahtumia varten, on alue pääpiirteissään kuvailtu. Puolitoista tuntia riitti siis pääosan alueesta läpikävelyyn, tarkemmin sitten ensi kerralla…

Bussiajelu jatkui kohti satamaa. Matkalla poikettiin Juan Antonio Samaranch -urheilukeskukseen, joka oli rakennettu jättikokoisten vanhojen suojeltujen puurakenteisten suulirakennusten sisään. Satamassa oli tarkasteltavana Veles e Vents -rakennus, joka on David Chipperfieldin suunnittelema ja useita arkkitehtuuripalkintoja saanut paikallinen The America’s Cup päärakennus vuodelta 2006. Satamasta löytyi myös sopiva ruokailutauon paikka ryhmämme jakautuessa useampaankin paikalliseen ravintolaan. Paella oli vähän niin kuin pakollinen tapaus, kun matka Valenciaan suuntautui. Annoksia ei täälläkään voinut liian pieniksi moittia. Paluumatkalla hotellille poikettiin myös toisessa kauniissa kauppahallissa, Valencian Art Nouveauta edistavassa Colon Mercadossa viime vuosisadan alkupuolelta. Juuri sopivasti bussiin siirryttäessä alkoi reippaahko, tunnin verran kestänyt sadekuuro ilmaa raikastamaan.

Hotellille paluun ja sateen loppumisen jälkeen joukko hajaantui kaupunkia silmäilemään ja eri paikkoihin iltaa viettämään. Vajaan kymmenen hengen ryhmä onnistui löytämään jopa yhden live-musiikkia esittävän paikan, mutta paikallinen jazz oli liikaa piralaisille. Yksimielinen poistuminen klubilta oli edessä, kun parin oluen voimalla ei enempää parin viulun ja koskettimien ’viritysmusiikkia’ jaksanut kuunnella. Mutta iltaa jatkettiin muualla ilman musiikkia.

Sunnuntai oli matkan aikataulullisesta ohjelmasta vapaa päivä. Pienissä ryhmissä piralaiset lähtivät omien mielihalujensa mukaan tutkimaan kaupunkia, pääosin pienissä ryhmissä. Itse satuin Sirkkolan Riston kanssa osumaan vanhan rautatieaseman vieressä olevan Plaza del Torosin nurkille sillä tavoin sopivasti, että härkätaisteluesitys oli kymmenen minuutin kuluttua alkamassa. Pakkohan sinne oli liput ostaa, kun kerran mahdollisuus eteen tuli. Siellä kuluikin sitten mukavasti seuraava aurinkoinen parituntinen. Nykyään ei härkätaisteluissa härkiä vahingoteta, vaan taistelijat osoittavat urheuttaan ja rohkeuttaan vain omalla taituruudellaan. Ohjelmaan kuului kolme eri härkätaistelijaryhmää, jotka esiteltiin aluksi ja ilmeisesti tilanne oli tässä vähän sama kuin meikäläisessä lätkäliigassa. Mölinä yleisössä voimistui aina oman suosikin tullessa esittelyyn. Itse härkätaistelussa oli useampia osioita, joissa yleensä härkää vietiin vipuun viime hetken väistöillä, hypyillä härän yli kerien tai suorin vartaloin tai muutoin harhautellen. Pääosin henkilökohtaisilla suorituksilla, mutta myös ryhmittäin. Yksi taistelija lähti osuman jälkeen paareilla areenalta, mutta peukku nousi merkiksi henkiin jäämisestä.

Monenlaista nähtävää osui kaupungilla kuljeksivien piralaisten silmiin. Vanhaa ja uutta arkkitehtuuria, kiinnostavaa kaupunkirakennetta ja kevääseen puhkeavaa luontoa. Karnevaalitunnelmaakin oli tarjolla, kun Valenciassa valmistauduttiin Fallas-juhlaan. Ympäri kaupunkia rakenneltiin jättiläismäisiä ninots-nukkeja, jotka juhlan huipennuksessa vierailuamme seuraavalla viikolla tuikattiin tuleen. Eri kaupunginosissa oli useita risteyksiä suljettu karusellien ja vastaavien rakentamisen takia, samoin katujen yllä oli valtavasti erilaisia valokuvioita. Viikkoa myöhemmin olisi voinut olla kiinnostavaa olla paikalla, jos tämä oli pelkkää valmistelua.

Maanantaina aamupuolella jätettiin Valencia taakse ja suunnattiin pikkubussin keula kohti Alicantea. Matkaa tehtiin kuitenkin tulomatkasta poikkeavaa reittiä vuoriston kautta, laaksoissa mutkittelevia teitä pitkin. Noin tunnin pysähdys ja aikaa tutustumiskävelylle Bocairentin historiallisessa kylässä oli varattu ohjelmaan. Pienelle vuorenharjanteelle sijoittuvassa kylässä oli runsaasti kapeita kujia ja kivisiä rakennuksia niiden varrella sekä korkeuseroja enemmän kuin Pispalassa. Viereisillä vuorilla näkyi vuoren huipulle rakennettu erakkolinna mutkittelevine ajoteineen ja historiallisia luola-asumuksia. Aika ei valitetavasti riittänyt niihin tutustumiseen.

Loppumatkasta Alicanteen katseltiin bussin ikkunasta maisemia ja tyhjennettiin porukalla vähiä jäljellä olevia viinihankintoja, joita ei käsimatkatavaroihin voinut sijoittaa. Porukalla todettiin, että matkat omalla bussilla ja suomenkielinen osaava opas ovat niin iso etu matkalla, että siitä kannattaa maksaakin. Lentokentällä tehtiin viimeiset taxfree-hankinnat ja syötiin mitä ehdittiin lentomatkaa varten. Talvinen Suomi odotti lennon päättyessä, mutta muistot Valenciasta jäävät elämään. Seuraava PIRA-matka lienee käsillä syksyllä 2019.
PM